“We are the leaders we’ve been looking for.” – Grace Lee Boggs

Ilmastonmuutos, kulttuuri, johtaminen. Näitä kolmea sanaa yhdistää ainakin se, että näkökulmasta ja tarkoitusperistä riippuen, ne voivat tarkoittaa melkein mitä vain. Osallistuessani Creative Climate Leadership -koulutukseen vuosi sitten tämän kolmikon yhdistäminen samaan lauseeseen alkoi toimia tavalla, jossa monitulkintaisuus lähtikin kiteytymään ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

Käytännössä kyseessä oli ilmastonmuutoksen parissa työskenteleville luovien alojen toimijoille suunnattu johtajakoulutus, jonka keskeisenä tarkoituksena oli rakentaa yhteyksiä oman toiminnan, luovien yhteistyöiden ja systeemisen muutoksen välille. Omaa osaamistaan jakoivat koulutuksen taustatahot: brittiläinen Julie’s Bicycle organisaatio, joka on jo kymmenen vuoden ajan kehittänyt luovan sektorin toimintaa suhteessa ilmastonmuutokseen sekä slovenialainen kulttuurin ja koulutuksen järjestö PiNA, joka toimii kestävän kehityksen, osallisuuden ja demokratian parissa.

Edelleen luonnontiede tyypillisesti hallitsee käsityksiämme ilmastonmuutoksesta. Samalla kyse on kuitenkin omaa olemassaoloamme uhkaavasta draamasta, minkä ymmärtämisessä luonnontiedettä keskeisemmiksi nousevat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, filosofian ja politiikan näkökulmat. Vielä nyt voimme seurata tätä eksistentiaalista draamaa turvallisesta arjestamme käsin, mutta koko ajan vahvemmin esiin nousee myös konkreettinen kysymys siitä, kuinka selviytyä, kun ilmasto muuttuu. Tarvitsemme toimijuutta – passiivinen tilanteen tarkkailu tai syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen eivät yksistään riitä.

Creative Climate Leadership on syntynyt vastaamaan kysymykseen, miten toimijuutta ilmastonmuutoksen suhteen voidaan lisätä myös kulttuurin kentällä. Muutos vaatii johtajuutta syntyäkseen, joten johtajuuden tunnistaminen ja esiin nostaminen on olennaista. Uusien aloitteiden johtamiseen tarvitaan rohkeutta, mutta myös kriittistä ajattelua. Kulttuurin ja ilmastonmuutoksen yhteenkytkevä toimijakenttä muotoutuu parhaillaan ja kasvaa siihen suuntaan, mihin toimijat valitsevat sitä viedä.  Tällä tuoreella kentällä toimiminen tarkoittaa työtä suuremman päämäärän hyväksi ja pyrkimistä aidosti vaikuttaviin käytäntöihin sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä että siihen sopeutumisessa.

Tavoitteena oleva luova ekologia ei ole vain vertauskuva, vaan tarkoittaa sitä, että myös luovilla aloilla päästöjä lasketaan, seurataan ja vähennetään aktiivisesti. Eettisesti kestävä kulttuuri tarkoittaa tietoisuutta omista vaikutuksista ilmastonmuutokseen: konkreettisia toimia hiilijalanjäljen pienentämiseksi ja positiivisen vaikutuksen kasvattamiseksi. Muutos käytännöissä tapahtuu ainoastaan tekemällä ja, tyypilliseen tapaan, tulokset lisäävät motivaatiota: energian säästäminen usein kun säästää myös rahaa, jota voidaan käyttää sisältöihin infrastruktuurin sijaan.

Ilmastonmuutoksen hillintää hidastavat piilevät sosiaaliset ja poliittiset järjestelmät, joita on vaikea haastaa niiden näkymättömyyden vuoksi. Niiden näkyväksi tekeminen, samoin kuin se, millaisen tulevaisuuden voimme kuvitella, ovat kuitenkin kulttuurin sisältöjen kannalta olennaisia mahdollisuuksia.

Tämän hetken suuret yhteiskunnalliset narratiivit, kuten populismin nousu, totuudenjälkeinen aika ja digitalisaatio kaipaavat rinnalleen vastakertomuksia.  Ilmastonmuutosta käsittelevät taideteokset, taiteilijoiden aktivismi, taideinstituutioiden aloitteet, yhteistyö kulttuurin ja muiden sektorien välillä ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, kestävää kulttuuria tukevan välittäjäportaan organisaatioiden esiinnousu, muotoilun innovaatiot materiaaleissa ja tekniikoissa sekä ilmastonmuutoksen tuominen kulttuuripolitiikkaan uudenlaisina aloitteina ovat maailmalla jo selkeästi havaittavia uudenlaisia toimintatapoja. Tietoisuus näistä kansainvälisistä trendeistä voi helpottaa omaa paikantumista osaksi kenttää, jossa ilmastonmuutos on nousemassa kulttuurin tekemisen olennaiseksi osaksi.

Myös Suomessa samat trendit näkyvät taiteilijoiden ja muotoilijoiden työskentelyssä, mutta instituutioiden ja kulttuuripolitiikan käynnistämät aloitteet ovat harvassa. Instituutioiden tarjoama tuki ilmastonmuutosta käsitteleville projekteille on olennaista projektien vaikutusten vahvistamiseksi. Myös kulttuuripolitiikka olisi ymmärrettävä välineenä, jolla voidaan ohjata taiteen kenttää kestävämpiä käytäntöjä kohti – vastuu ei voi olla yksittäisillä ilmastonmuutosta käsittelevillä taiteilijoilla.

Ilmastonmuutos ei ole täällä, ei nyt, se maksaa torjua, on muodoltaan epävarma ja sen vaikutukset ovat epätasaisia. Ilmastonmuutos siis kytkeytyy suoraan kaikkeen siihen, missä me ihmiset olemme huonoja: epämääräisyyteen. Mutta jos jatkamme  puhetta siitä mahdottomana haasteena, onko vaarana, että ennusteestamme tulee syyttä itseään toteuttava? Pelkäämmekö nostaa asian esille, koska se pakottaa myös meidät, myös kulttuurin kentällä, toimimaan toisin?

Kulttuurilla on keinot muuttaa ilmastonmuutoksesta puhumisen tapoja sekä mahdollistaa entistä laajemman ihmisjoukon pääsy mukaan keskusteluun. Kulttuurin instituutioiden kannalta on olennaista muistaa, että tarve ilmastonmuutoksen käsittelemiseen ymmärrettävällä tavalla useista eri näkökulmista tulee suoraan yleisöltä. Me tarvitsemme kipeästi pääsyn juuri kulttuurialan erityisosaamiseen: mikä taho voisi paremmin ymmärtää ilmastonmuutoksen filosofiset, eettiset ja sosiaaliset ulottuvuudet?

Julie’s Bicyclen luoville aloille suunnattu ilmainen hiilijalanjälkilaskuri IG-tools löytyy täältä.